Nyt tehdään suuria sukkakouluja

 

Haastattelussa oppimistilojen asiantuntija Reino Tapaninen 

Projektiuutiset esittelee vuosittain useita näyttäviä kouluhankkeita. Niistä kerrotaan, että ne ovat energiatehokkaita ja olemassa olevan opetussuunnitelman mukaisia. Koulujen lisäksi saman katon alla on usein myös päiväkoti sekä kirjasto ja liikuntahalli, jotka ovat kaikkien kuntalaisten käytössä. Rakennuksien tilajaot ja sisustusratkaisut muistuttavat toisiaan, mutta samankaltaisuuus ei ole pakottavan normin säätämää. 

Nyt tehdään suuria sukkakoulujaJakomäen sydän Helsingissä on tyypillinen nykyajan koulu-päiväkotirakennus: tilaa on tuhannelle lapselle ja nuorelle, koulu on valoisa ja lämmintunnelmainen, leveät portaat vievät toiseen kerrokseen. Arkkitehtuuri: Arkkitehdit Auer & Sandås Oy ja Arkki­tehtitoimisto Opus Oy. Kuva: Vesa Voitto Sakari

Pitkän uran Opetushallituksen yliarkkitehtina tehnyt arkkitehti SAFA Reino Tapaninen muistuttaa, että koulujen rakentamista koskeva pakottava normisto eli niin sanottu normaalihintapäätös jäi pois jo vuonna 1993, kun valtio ei enää rahoittanut koulurakentamista vaan kokonaisvastuu opetustilojen ja koulurakennusten kustannuksista ja investoinneista siirtyi kunnille. Siihen asti normisto oli ollut hyvin tarkka, aina ruokalan lusikoiden määrään asti. 

Sen jälkeen koulurakentamista on säädelty rakennuslailla ja -asetuksilla sekä vuonna 2019 valmistuneella sarjalla päivitettyjä RT-kortteja, jotka Rakennustietosäätiö ja Opetushallitus yhdessä kokosivat. RT-korttien joukossa ovat muiden muassa Rakennushankkeen valmistelun lähtökohdat, Suunnittelun lähtökohdat, Tilasuunnittelu, Sisustussuunnittelu, Ulkotilojen suunnittelu ja Turvallisuus. Tapaninen oli mukana RT-korttien teossa.

– RT-korteissa ei ole määräyksiä vaan ohjeita siitä, kuinka hyvä koulu syntyy. Kaikessa rakentamisessa ja rakennusmateriaaleissa pitää pyrkiä kestävyyteen ja helppoon hoidettavuuteen. RT-kortit ovat polkuja hyvään koulurakennukseen, mutta toteutuksen malleja on monenlaisia, Tapaninen toteaa.

Myös Keravanjoen monitoimitalo on rakennettu tuhannen oppilaan käyttöön. Akustiikkaan on vaikutettu materiaalivalinnoilla ja kalusteilla. Oppimistiloissa on tekstiilimattoja ja vetäytymissoppeja. Arkkitehtuuri ja sisustusarkkitehtuuri: Lukkaroinen Arkkitehdit Oy. Kuva: Vesa Voitto Sakari

Opetussuunnitelma ei pakota avoimeen tilaan

Reino Tapanisen mukaan yksi oppimistiloja koskeva trendi on, että koulujen koko suurenee.

– Kunnat ovat sulkeneet pieniä kouluja, ja niiden sijaan on rakennettu yksi yhteinen koulukeskus. Käyttäjiä on aika usein jo tuhat, ja rakennuksessa on monia toimintoja kuten päiväkoti, esiopetus, peruskoulu, joskus lukiokin sekä tiloja kunnan muille palveluille kuten kirjastolle tai liikunnalle.

Uusia koulurakennuksia kutsutaan joskus kampuksiksi, joskus monitoimitaloiksi. 

Projektiuutisissa esiteltyjen kouluhankkeiden yhteydessä kerrotaan usein, että koulu on uuden opetussuunnitelman mukainen.

– Kentällä on harha, että opetussuunnitelmien perusteissa olisi määräys, että tilojen pitää olla avoimia. Ainoa edellytys on, että tilojen pitää olla muunneltavia, joustavia, oppimista tukevia ja erilaisiin oppimistilanteisiin sopivia. RT-kortin mukaan opetuksen järjestäjä määrittelee koulun pedagogisen vision. Se ei ole rakentamisen asiakirja vaan toiminnan visio, Reino Tapaninen sanoo.

– Jos koulutuksen järjestäjä ja tilojen käyttäjät haluavat rakentaa perinteisen käytäväkoulun, se on mahdollista, kunhan tilat ovat opetus­suunnitelmien perusteiden ja rakentamisen määräyksien mukaisia terveellisiä, turvallisia ja toimivia tiloja.

Tilojen avoimuudella on rajansa.

– Kovin suurissa avoimissa tiloissa syntyy häiriöitä. Jos englannin ja saksan vierekkäiset opetusryhmät on eristetty toisistaan verhoilla, opetus ei toimi. Tilojen järjestämistä pitää miettiä tarkasti äänimaailma huomioon ottaen.

Lahtelaisen Launeen Lähde -monitoimitalon käyttäjinä on yli tuhat lasta ja nuorta. Kaksikerroksisessa rakennuksessa toimivat päiväkoti, esikoulu, perusopetuksen luokat 1–9, nuorisotilat, hammashoitola, kouluterveydenhuolto, Päijät-Hämeen Ateriapalvelut ja koulun kirjasto-mediateekki. Arkkitehtuuri: Arkkitehtitoimisto Perko Oy. Kuva: Ari Nakari

Arkkitehdin vapaat kädet 

Monet uudet oppimiseen tarkoitetut rakennukset muistuttavat toisiaan. Niissä on suuri aulatila, joka on avoin yleensä kaksikerroksisen rakennuksen kattoon asti. Aulassa on tilat ruokailulle sekä näyttämö, joka avautuu sekä aulaan että toisella puolella olevaan liikuntatilaan. Aulasta vievät usein leveät portaat toiseen kerrokseen. Portaat on tarkoitettu kulkuun, oleiluun ja opiskeluun. 

Määräykset eivät ohjaa tekemään samanlaisia ratkaisuja eri kuntiin, mutta Reino Tapaninen arvelee, että ideat leviävät tutustumiskäynneillä ja koulurakentamista koskevissa koulutuksissa.

– Arkkitehdilla ja sisustusarkkitehdilla on aika lailla vapaat kädet oppimistilojen suunnittelussa, Tapaninen toteaa.

Tapanisen mukaan koulujen suunnittelussa on tärkeää työpajatyöskentely tilojen tulevien käyttäjien kanssa. Yhteistyötä ja dialogia täytyy olla hankkeen alusta asti.

Koska opetussuunnitelmien perusteet vaativat muunneltavia, joustavia, oppimista tukevia ja erilaisiin oppimistilanteisiin sopivia tiloja, koulut ovat aikaisempaa läpinäkyvämpiä, avoimempia ja avattavampia. Kalusteet ovat siirreltäviä ja kevyitä, jotta tiloja voidaan järjestellä eri tilanteisiin sopiviksi.

– Avoimuuden myötä akustiikan merkitys on kasvanut. Nyt käytetään paljon akustoivia materiaaleja sisäseinissä, sisäkatoissa ja lattioilla. Niistä tulee miellyttävä äänimaisema ja kodinomaisuutta. Kodinomaisuus näkyy myös koulukalusteiden värikkyyden lisääntymisenä.

Lattioissa on aiempaa useammin tekstiilimattoja, jotka ovat Tapanisen mukaan kehittyneet viime vuosikymmeninä paljon. Ne ovat nykyään hyvälaatuisia ja helppoja pitää puhtaina. 

– Tekstiilimattojen vuoksi yksi uusi trendisana on sukkakoulu: oppilaat kulkevat sukkasillaan ja ulkokengät on jätetty sisääntulon lokerikkoihin.

 

Kuva: Reijo Tapanisen arkisto

Reino Tapaninen tuntee koulut

Arkkitehti SAFA Reino Tapaninen toimi Opetushallituksen yliarkkitehtina kesään 2020 saakka. Tapanisen 25 vuoden uraan virkamiehenä on mahtunut suuri määrä koulujen ja oppimistilojen suunnittelu- ja toteutusohjeita, visiointeja sekä ohje- ja opaskirjoja. Ennen virkamiesuraa Tapanisella oli 15 vuoden kokemus koulujen ja päiväkotien arkkitehtisuunnittelusta. Nykyään Reino Tapaninen toimii vapaana konsulttina koti- ja ulkomaisissa oppimisympäristö- ja kouluprojekteissa.

– Me Suomessa teemme asioita vapaammin kuin monessa muussa maassa. Meillä korostetaan yhteistoiminnallisuutta ja luovuutta oppimistiloja koskevissa ratkaisuissa. Suomen koululaitos ja sen rakennettu ympäristö on maailman huippuluokkaa, Tapaninen sanoo.

Teksti: Jaana Ahti-Virtanen

Artikkeli on julkaistu ensimmäisen kerran Projektiuutiset 3/2021 Projektisisustus-liitteessä.

 

 
 
 

Uusimmat uutiset